(Kuvituskuva: Kuvassa ei ole Mikko eikä edes Mikon kuulokkeet. Voisi kuitenkin olla)
Sain talvella käyttööni Valcon vastamelukuulokkeet. Tein käyttökokeilua monenlaisessa tilanteessa lähinnä töissä ja työhön liittyvissä tilanteissa. Näistä lupasin kirjoittaa ajatuksia ja kokemuksia. Ensin kuitenkin hieman taustastani.
Toimin johtajatehtävissä kaupallisessa yrityksessä ja työ on hektistä; välillä Tampereella, välillä Helsingissä tai esimerkiksi Jyväskylässä. Kontekstinvaihtoja tulee pahimpina päivinä kymmenen luokkaa. Hankkeita ja projekteja, joihin joudun ottamaan kantaa, on tyypillisesti yhtä aikaa kymmenestä viiteentoista. Toisinaan työtä tehdään junassa, toisinaan neuvotteluhuoneissa; joskus on mahdollisuus työskennellä huoneessa, jonka vieressä on paljon äänekkäitä möykkääjiä. Välillä vieressä musiikki raikaa ja juttu lentää. Eli voisi summata, että melkoisen häiritseviä ja vaihtelevia ympäristöjä missä tehdä töitä.
Oma työni vaatii paljon ajatustyötä ja usein kaipaan rauhaa tai hiljaisuutta, jossa voisi keskittyä yhteen asiaan niin kauan, että jokin tietty osuus tulee valmiiksi. Tätä varten välillä tuli ennen jäätyä etätöihin, mutta nyt pienten lasten myötä häiriötön työskentely ei kotoa käsin onnistu. Satunnaisia keskittymistä vaativia tehtäviä olen joskus mennyt tekemään jopa kirjaston lukutiloihin tai vastaaviin, mutta käytännössä se ei oikein ole mahdollista jatkuvana toimintatapana.
Sain testiin Valcon vastamelukuulokkeet heidän koe-erästään talvella 2018. Aiempaa kokemusta oli jo ensimmäisistä Sennheiserin vastamelukuulokkeista, joten itsellä on kyllä ymmärrys hyvistä vastamelukuulokkeista, vaikka hifisti en olekaan.
Ensikokemus oli jotenkin pysäyttävä. kuulokkeiden koko korvan päälle tuleva kuulokeosa jo peittää ison osan ympäröivästä metelistä. Kun vastamelun kytkee päälle, koko muu maailma jo katoaakin. Olin aika otettu kuulokkeista jo pelkästään ulkomaailman vaimennuksen vuoksi, mutta sitten löin ihan kotimaista Sibeliusta, välillä jotain muuta klassista ja Waterscapes luonnon ääniä kokeeksi helpottamaan keskittymistä, kun tein prosessien päivitystyötä talvella.
Ei ole kyllä äänimaailmassa moittimista, olo oli kuin konserttisalissa. Jotta ei tule vain kehuttua, pakko todeta, että en ollut tottunut aiemmin kuulokkeisiin, jotka peittävät koko korvan. Siihen tottumiseen meni hetki aikaa; toisaalta tradeoffi oli aika helppo: sain tehdä sen yhden avokonttoriapinalaumankin lähellä töitä ihan rauhassa.
Kuten edellä totesin, työni on melkoisen liikkuvaa ja paikasta riippumatonta. Niinpä olen pitkin talvea ja kevättä kuskannut joka paikassa kuulokkeita, jotka muuten ovat hieman isot. Kuulokkeiden koko ei sinänsä haittaa, kun mukana on oikeasti premium-tason kotelo.
Tulikoe kuulokkeille taisi olla lync-palaveri, jossa Valcon kuulokkeet olivat bluetoothilla kiinni kännykässä, kun jouduin kulkemaan Helsingin rautatieasemalta Katajanokalle, samalla keskustellen ja vieressä pauhasi Abien penkkarirekkaralli. Lopputulema oli, että kuulin täysin kokouksen keskustelut, ja kuulokkeissa olevat mikit poimivat puheeni palaveriin, mutta penkkarimelu suodattui pois niin, että muut kokouksessa olijat eivät kuulemma sitä kuulleet. Niin tosiaan, kuulokkeet toimivat siis handsfreenä samalla. Sen tuosta varmaan jo päättelikin.
Junassa on kuulokkeita tullut pidettyä melkein aina. Lyncit eivät suju siellä niin hyvin, sillä ei voi itse puhua ilman, että kanssamatkustajat kuulevat mitä puhut. Siihen vielä sortuu aika helposti, sillä kun vastamelutoiminne on päällä, se junan kohina ja vieressä istuvien mammojen papatus katoaa, eikä helposti muista olevansa junassa. Edellisestä johtuen, junassa on tullut kuunneltua sitten enemmän musiikkia. Kokonsa puolesta kuulokkeissa vaikuttaa riittävän aika paljon enemmän kapasiteettia bassopuolelle verrattuna Applen valkoisiin korvatulppiin. Ei tuo liene ihme.
Käytännön asioita vielä mainitakseni kuulokkeista, paketti sisältää siis premium-tason vastamelukuulokkeet, jotka saa perinteisellä piuhalla kiinni äänilähteeseen ja mikkiin (!) tai vaihtoehtoisesti voi käyttää bluetoothia. Toisen kuulokkeen pinnalla on hipaisukytkimet volyymille ja kappaleiden vaihtamiselle. Niihin joutuu hieman totuttelemaan. Menee välillä suunnat sekaisin.
Akun kestossa ei ole moittimista, sillä akku ei ole loppunut kertaakaan kesken. Laitan silloin tällöin kuulokkeen latautumaan USB-piuhalla, en ole siis erikseen murehtinut asiasta. Keskeinen tekijä siihen, että kuulokkeita on tullut kuskattua joka paikkaan, on myös tuo jo mainitsemani kunnollinen suojakotelo. Sellainen oli aikanaan ekoissa matka-Senheisereissänikin. Ne joutui aina monimutkaisesti taittelemaan, joten niiden käytettävyys kärsi. BNC:t pystyy heittämään koteloon sellaisenaan kun kääntää kuulokeosat ja vetoketju vaan kiinni.
Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella näitä kuulokkeita. Taustaksi mainittakoon, että vaikka minua pyydettiin kirjoittamaan käyttökokemuksista, kirjoitan puolueettomasti, eli minua ei ole pyydetty kirjoittamaan kehuja.
Olen hommaamassa näitä kuulokkeita isompaa erää meille töihin, sillä annoin muidenkin testata niitä ja poikkeuksetta vaste oli positiivinen. Saavat muutkin sitten tehdä meillä rauhassa töitä.
- Mikko J.
