Siitä asti kun ensimmäisen Asimovin luin (en ole oikeasti lukenut), olen haaveillut väsymättömästä robottiorjasta joka tyydyttää kaikki tarpeeni ja siivoaakin vielä. Muut tarpeet ovat vielä tyydyttämättä, mutta tässä on pian puoli vuotta ollut yhteiseloa erinäisten robotti-imurien kanssa, joten ehkä aiheesta voinee kirjoittaa blogin.
Auttakoon tämä ihmisiä päättämään haluavatko he itselleen (meiltä) robottipölynimurin.
Mikä ihmeen robotti-imuri?
Robottipölynimuri on avaruusajan keksintö, joka imee väsymättä ja vähentää omalta osaltaan ihmiskunnan riippuvuutta puolison siivoushaluista. Kyseessä on siis robotti joka on myös pölynimuri.
Huippuälykkäiden (ei oikeasti) tekoälyalgoritmien avulla robotti pööpöilee itsekseen pitkin asuntoa ja imee matkan varrelle sattuneen pölyn ja roskat sisuksiinsa, jonka jälkeen se palaa telakkaansa latautumaan. Muutama parempi robotti (esim Uff-E) kyllä kartoittaa jollain hämärällä logiikalla asuntoa ja pyrkii siivoamaan sen mahdollisimman tasaisesti.
Meillä Valcolla on ollut testissä nyt yhteensä kuusi robottipölynimuria. Näistä kolme oli niin huonoja, että ne annettiin ilmaiseksi pois kavereille. Ne jumittivat joka paikkaan, imivät laiskasti ja menivät täysin sattumanvaraisesti ympäriinsä. Kolme muuta oli kelvollisempia ja niille annettiin myös nimet, koska lähtökohtaisesti elämänkumppanilla on hyvä olla nimi. Imureilla on siis aika merkittäviä eroja, vaikka kaikki olivat kutakuinkin samaa hintaluokkaa.
Mäll-E ja Musta Kostaja
Ensimmäisestä erästä testissä olivat Musta Kostaja ja Mäll-E, jotka paperilla olivat ominaisuuksiltaan aika vastaavat. Mäll-E oli minun makuuni vähän hienompi ja ehkä älykkäämpi. Olimme jo tilaamassa Mäll-E -mallia myyntiin, mutta omani hajosi, minkä jälkeen saimme todeta valmistajan olevan todella nihkeä missään takuuasioissa. Mäll-E tosin korjaantui myöhemmin mm. meisselin ja vasaran avulla ja meni eteenpäin kaverille. Jätimme kuitenkin suosiolla asian sikseen, koska menisimme pian konkurssiin jos möisimme niitä Valco -takuulla omille asiakkaillemme.
Mäll-e (vasemmalla) ja Musta Kostaja. Molemmissa oli aikalailla samanlainen pohja.
Uff-E
Seuraavaksi meille saapui testiin Uff-E:ksi nimetty musta imuri ja parikymppiä halvempi sisarmalli joka on luultavasti kehitysvammainen. Uff-E:n sisko löysi loppusijoituspaikan naapurin luota joka ei ole niin tarkka.
Tämä malli on hieman hienompi kuin muut, yhdistettävissä Wifin kautta internetiin ja hallittavissa kätevällä applikaatiolla vaikka töistä käsin. Mikäli Wifiä ei ole tai sitä ei osaa kytkeä koska on tyhmä, onnistuu roboimurin ohjaus myös vanhanaikaisesti kaukosäätimellä tai idioottivarmasti painamalla imurin päällä olevaa ainoaa nappia.
Uff-E:n voi joko ajastaa tai käskeä hommiin applikaation kautta ja onnistuupa sillä myös kauko-ohjaus vaikka sokkona päissään. Kauko-ohjauksella on hyvä kiusata esimerkiksi lemmikkejä tai puolisoa jos vain jollain Axl Smith -virityksellä näkee kämpiltä kuvaa. Applikaation kautta voi ihmetellä robotin tallentamaa "karttaa", joka edustaa siis ns. siivottua aluetta.
Muista malleista poiketen Uff-E ei siis mene aivan satunnaisesti ympäriinsä vaan yrittää jollain sumealla kiinalaislogiikalla tehdä puhdasta jälkeä. Ihan aina se toiminta ei näytä järkevältä, mutta mystisesti pölysäiliö kuitenkin aina ennen pitkää täyttyy ja asunto on riittävän siisti.
Uff-E -robottipölynimurin myyntipakkaus kilkkeineen. Mukana tulee pari varaharjaa, laturi, vesisäiliö, rätti ja puhdistusväline.
Uff-E puhuu englantia kiinalaisella aksentilla, mikä on ehkä ärsyttävin puoli siinä. Tosin se ainoastaan ääntelee silloin kun se kuittaa jotain komentoja. Kysyimme Kiinasta onnistuisiko tehdä sellainen malli joka puhuisi suomea kuin tämä savolainen metsätyömies. Onnistuisihan se, mutta maksaa sen verta paljon, että jonkinlainen joukkorahoituskampanja pitää laittaa pystyyn. Lupaamme, että jos tilaatte 1000 kpl imureita, niin nauhoitamme siihen äänet ylläolevasta videosta.
Elämää robottipölynimurin kanssa
Mustan Kostajan perinyt kahden koiran ja sinappikoneen omistaja sanoi, että robotti-imuri ei korvaa siivousta täysin, mutta harventaa imurointivälin puoleen. Itse en imuroinut aiemmin juuri koskaan ja robotin myötä en imuroi itse enää koskaan, mutta minulla ei olekaan muita lemmikkejä kuin naapurin Jouni.
Internetissä on paljon kuvia siitä, miten robotti-imuri ja sisälle kakkaava koira tulevat hyvin juttuun.
Imurissa on myös vesisäiliö ja rätti, mutta en ainakaan poikamiehenä oikein keksinyt sille käyttöä. Laite muistuttaa silloin lähinnä etanaa, joka jättää kostean vanan jälkeensä ympäri asuntoa. Ehkä joku siivouksen päälle paremmin ymmärtävä näkee tässä lisäarvoa.
Pitkät naisihmisen tai hipin hiukset tarttuvat laitteen imusuulakkeen yhteydessä olevaan harjaan ja se vaatii aika ajoin puhdistusta. Mukana tulee sitä varten oma erikoistyökalu jonka kanssa härveli pidetään kunnossa. Huoltovapaa robotti-imuri ei sinänsä ole, vaan vaatii säännöllisen putsauksen ja pölysäiliön tyhjennyksen (yllättäen).
Itsetuhoiset robotit tykkäävät myös hirttäytyä johtoihin, minkä vuoksi onkin tärkeää varmistaa, ettei asunnossa ole mitään suurempia itsemurhamahdollisuuksia. Muusikon treenikämpällä nämä tuskin pärjäisivät kovin hyvin kun kitarapiuhaa on lattialla kuin nuudeleita teekkarin oksennuksessa.
Normaaleista matoista ainakin Uff-E selviää ja toisaalta tarpeeksi paksu matto toimii esteenä jonka robotti väistää. Mikäli matto on juuri pahimoilleen sellainen keskipaksu karvamatto, voi robotti jäädä siihen ikävästi kiinni.
Kaiken kaikkiaan robotti-imuri on yllättävän hyvä lemmikki, eikä me muuten niitä myytäisikään. Sen pööpöilyä on mielenkiintoista seurata ja sitä on välillä hauska kiusata. Jos omistaa kaksi robotti-imuria ne voi laittaa taistelemaan keskenään kuolemaan saakka. Ei tämä mikään maailman nerokkain ja tärkein keksintö ole, mutta varmasti rahan arvoinen ja hyvä lisä nykyaikaiseen kotiin.
